Itä-Suomen yliopisto on yhdessä Karelia-ammattikorkeakoulun ja Joensuun kaupungin kanssa luonut ilmastohaavoittuvuusmallin, joka tunnistaa kaupungin haavoittuvimmat alueet ja tukee kestävää kaupunkisuunnittelua. Ilmastohaavoittuvuusmallissa kaupunki jaetaan 62 500 neliömetrin sektoreihin, joista kutakin arvioidaan altistavilla tekijöillä, kuten asukasmäärällä, auringonvalolla ja tuulennopeudella sekä herkkyystekijöillä, kuten rakennusten lämpötilalla tai huokoisuudella.
Itä-Suomen yliopiston professori Jouni Pykäläinen kertoo, että vastaavaa operatiivista mallia ei ole maailmalla aikaisemmin nähty.
– Analyysissä erotetaan toisistaan yksittäisten rakennusten ja kokonaisten naapurustojen kestävyyskyky. Silloin on mahdollista arvioida, miten eri kaupunginosien ilmastohaavoittuvuus on ehkäistävissä esimerkiksi rakennusten lämmöneristävyyttä parantamalla”, hän kuvailee.
Mallin lisäarvo syntyy siitä, että siinä hyödynnetään useita eri muuttujia. Kun analysoitavana ovat muun muassa maan lämpötila, auringon altistus, tuulen voimakkuus ja kasvillisuusindeksi, saadaan kattava kuva haavoittuvuuksista.
Joensuu tarjoaa ilmastohaavoittuvuusmallin kehittämiselle poikkeuksellisen ympäristön, sillä metsä ulottuu kaupungissa kaikkialle, laidoilta aina keskustaan asti. Lisäksi Suomen yksityiskohtainen puudata paljastaa, millainen viherrakentaminen sopii kullekin alueelle parhaiten.
Suomalainen terveys-, ikä ja hyvinvointiteknologia kiinnostaa kansainvälisesti, mutta alan yritysten kasvua jarruttavat osaamisen aukot ja puutteet yrityspalveluissa. Innokaupunkien EDIT-valmisteluhankkeessa laadittu tilannekuva kokoaa keskeiset kehitystarpeet ja suuntaa toimia kohti vahvempaa kasvua ja vientiä.
Ikä-, hyvinvointi- ja terveysteknologia-alalla on paljon kasvupotentiaalia. Teknologian tuoma apu on tunnistettu ikääntyneiden hoitamisessa ja laajemmin terveydenhuollon kehittämisessä. Käyttäjäystävällisyys on tärkeä asia huomioida, ja sen osalta Suomi on maailman kärkimaita.
Suomalaisessa ikäteknologiassa näkyy vahvasti esimerkiksi sensoriteknologia ja eri lähteistä kerätyn datan hyödyntäminen.
– Kehityskohteina ovat esimerkiksi liikkumisen, aktiivisuuden ja turvallisuuden seuranta ja älykkäät kuntosalilaitteet, jotka säätyvät automaattisesti käyttäjän mukaan. Tekoäly puolestaan tehostaa kirjaamista ja raportointia ja vapauttaa aikaa ihmisten kohtaamiseen, kertoo Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkija ToiniPalo.
Yritykset kehittävät uusia ratkaisuja ja tähtäävät laajemmille markkinoille. Tuekseen ne tarvitsevat oikeanlaista osaamista ja palveluja.
– Aikaisemmissa hankkeissa on tullut ilmi, että tietoa tarjolla olevista palveluista ei kuitenkaan ole koottu selkeäksi kokonaisuudeksi eikä se aina vastaa yritysten tarpeita. Tämä voi hidastaa innovaatioiden syntymistä ja yritysten etenemistä kotimaisille ja kansainvälisille markkinoille, Palo kertoo.
Suomen markkinat ovat pienet alan yrityksille ja kaikki tuki kansainvälisille markkinoille pääsyssä on tervetullutta.
– Muutokset alalla etenevät vauhdilla, mikä edellyttää nopeaa reagointia ja yhteistyömallien jatkuvaa tarkastelua, sanoo asiantuntija Anna Kaipainen Metropoliasta.
Ulkomailla kiinnostusta herättää Kaipaisen mukaan erityisesti Suomen matala hierarkia ja kyky tehdä tiivistä yhteistyötä yritysten, korkeakoulujen ja julkisen sektorin kesken. Monissa maissa vastaava yhteiskehittäminen ei ole yhtä sujuvaa. Suomessa innokaupunkien ekosysteemit tähtäävät Ikä-, hyvinvointi- ja terveysteknologia-alan yritysten kansainvälistymisen tukeen laajasti eri puolilla maata: Tampereella, Turussa, Oulussa ja pääkaupunkiseudulla.
Metropolia Ammattikorkeakoulun tekemän selvityksen mukaan alan tiukka lainsäädäntä ja laaja sääntely sekä hankintatoimintaan liittyvät tekijät vaikeuttavat alan kasvua.
– Erityisesti pienillä yrityksillä on heikommat edellytykset kasvaa ja kehittyä, koska rahoituksen saaminen on vaikeampaa ja omarahoitusosuuksia vaaditaan usein. Lisäksi osaavan työvoiman rekrytointi on niille selvästi haasteellisempaa kuin suurille organisaatioille, joilla on enemmän resursseja ja houkuttelevammat uramahdollisuudet, Palo kertoo.
– Yrityksille suunnattua tietoa ja palveluita on paljon, mutta vaikuttavuudesta ja aikaansaannoksista on vähemmän dataa, Kaipainen lisää.
Metropolian tiimi on kiinnostunut tilannekuvan pohjalta tekemään yhteistyötä erityisesti niiden Innokaupunkien TKI-toimijoiden kanssa, joissa terveys ja hyvinvointi ovat mukana niiden ekosysteemisopimuksissa. Näitä kaupunkeja ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku, Pori, Oulu, Jyväskylä, Kuopio, ja Rovaniemi.
EDIT-valmisteluhanke on laatinut tilannekuvan, jossa kartoitettiin yritysten tuotekehityksen ja liiketoiminnan tarpeet sekä niille tarjolla olevat palvelut. Sen pohjalta tunnistettiin osaamis- ja palveluvajeet ja laadittiin kehittämissuunnitelma, jolla tuetaan yritysten kasvua ja vientiä.
Innokaupunkien seitsemän valmisteluhanketta laatii keväällä 2026 tilannekuvat oman teemansa kehittämisestä eri kaupungeissa. Tilannekuvat tuottavat arvokasta tietoa teeman kehittämistarpeista ja mahdollisuuksista kaupunkien väliseen yhteistyöhön.
Hyvinvointi- ja luontoelämysmatkailussa nähdään Suomessa merkittävä kehityspotentiaali, jota halutaan hyödyntää aiempaa laajemmin eri puolilla maata. Innokaupunkien vetovastuuhankkeessa rakennetaan klusteria, joka kokoaa alan toimijoita yhteen ja kehittää monipaikkaisia palvelukokonaisuuksia kansainvälisille matkailijoille.
Suomi on pitkä maa, jossa on valtavasti nähtävää ja koettavaa. Turvallinen luonto ja pienet kaupungit suovat erinomaiset puitteet hyvinvointipalveluiden ja elämysten tarjoajille. Tätä potentiaalia kootaan yhteen uudella tavalla, kun Innokaupunkien vetovastuuhankkeessa rakennetaan kotimaista hyvinvointimatkailun klusteria.
– Tavoitteena on muuttaa tapaa, jolla matkailijat kokevat Suomen. Sen sijaan, että matka suuntautuisi vain yhteen kohteeseen, kuten Lappiin, halutaan kannustaa vierailijoita pysähtymään useissa erilaisissa kohteissa eri puolilla maata. Näin matkailijoiden viipymä Suomessa pitenee ja matkailutulot jakautuvat tasaisemmin, kertoo projektipäällikkö Ronja Rytkönen Business Rovaniemeltä.
Klusterimalli kokoaa erityisesti pieniä hyvinvointi- ja luontoelämysmatkailun parissa toimivia yrityksiä yhteen kehittämään yhteisiä palvelukokonaisuuksia, joissa yhdistyvät esimerkiksi majoitus, luovat aktiviteetit ja luontoelämykset. Ajatuksena on luoda monipaikkaisia palvelupolkuja, joissa matkailija siirtyy sujuvasti paikasta toiseen ja viihtyy maassa muutamaa päivää pidempään.
Klusterille on kysyntää, mutta omistajuus on vielä avoin
Tarve yhteistyölle on selvä. Pienyrittäjät kaipaavat verkostoja, yhteismarkkinointia ja sparrausta palveluiden kehittämiseen. Haasteena on kuitenkin klusterin omistajuus: kuka kokoaa verkoston, kuka vastaa toiminnan jatkuvuudesta ja millä resursseilla?
– Moni yrittäjä näkee tärkeänä, että verkostolla on selkeä koordinaattori ja yhteiset pelisäännöt. Esille on noussut myös ajatus klusterista eräänlaisena laatutakuuna tai sertifikaattina, joka näkyy asiakkaille ja tukee markkinointia. Samalla kaivataan konkreettisia työkaluja esimerkiksi hinnoitteluun, myyntiin ja yhteisten palvelupakettien rakentamiseen, Rytkönen kertoo.
Potentiaalisia klusteripalveluita on pilotoitu sekä Päijät-Hämeessä että Lapissa
Klusterin toimintaa kartoittavissa selvityksissä nousi esiin useita yrittäjien toivomia palveluita, joita klusterin jäsenyys voisi tulevaisuudessa tarjota. Ehdotuksiin kuului esimerkiksi yhteismarkkinointia, rahoitusinfoja, koulutuksia sekä yhteisten digitaalisten alustojen hyödyntämistä. Ehdotusten joukosta päädyttiin yhteisten palvelupakettien kehittämisen testaukseen työpajoissa Päijät-Hämeessä ja Lapissa.
Päijät-Hämeessä keskityttiin leirikoulutoiminnan ja koulutusmatkailun kehittämiseen yhteistyössä alueen urheiluopistojen, Visit-organisaation, Geoparkin sekä opas- ja ohjelmapalveluja tuottavien yrittäjien kanssa.
– Kehittämisen keskiössä oli nykyisen palvelutarjonnan laajentaminen ja sen suuntaaminen entistä houkuttelevammin myös kansainvälisille asiakkaille. Luottamusta ja rohkeaa visiointia vaadittiin, jotta uutta yhteistyötä saatiin luotua toimijoiden välille. Hyvä yhteishenki vei kehittämistä sulavasti eteenpäin, kertoo LAB-ammattikorkeakoulun TKI-asiantuntija Antti Välkky.
Ajanpuute on monelle pienyrittäjälle todellinen este yhteistyön syventämiselle. Siksi esiin nousee tarve taholle, joka hoitaisi käytännön koordinointia ja mahdollistaisi verkoston pitkäjänteisen kehittämisen.
– Hyvinvointimatkailun klusteri voisi parhaimmillaan toimia alustana, joka yhdistää Suomen vahvuudet, luonnon, osaamisen ja paikalliset elämykset, yhtenäiseksi, kansainvälisesti houkuttelevaksi kokonaisuudeksi, Välkky sanoo.
Kehittämistyötä on tehty keväällä 2026 työpajoissa myös Lapissa. Business Rovaniemi on testannut yhdessä Lapin yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa klusterin konseptia palvelumuotoilun metodeilla.
– Saimme työpajoihin mukaan lähemmäs 20 osallistujaa majoitus- ja ohjelmapalveluyrityksistä. Palautteen perusteella erityisesti ryhmätyöskentely, palvelukehittämisen opit ja mahdollisuus löytää uusia yhteistyökumppaneita on koettu arvokkaaksi. Kaikki mukana olleet kokivat, että palvelukehittäminen meni eteenpäin sekä keskustelut muiden yrittäjien kanssa jatkuvat, kertoo asiantuntija Henna Nätynki Lapin yliopistolta.
Eri puolille Suomea sijoittuva vesiosaaminen ulottuu kunnallisvesistä luonnonvesien tutkimukseen ja maatalouden vesiratkaisuista mittausteknologioihin. Osaamisen profilointi tekee näkyväksi alueiden vahvuudet ja tukee niiden hyödyntämistä laajemmin.
Innokaupunkien vesiosaamisen vetovastuuhankkeessa on toteutettu osaamisprofilointi, joka kokoaa eri puolille Suomea sijoittuvan vesialan osaamisen yhteen. Kartoitus tekee näkyväksi kaupunkien vahvuudet, tarjonnan yrityksille ja luo pohjaa strategiselle kehittämiselle.
– Suomessa vesiosaaminen on rakentunut vahvojen paikallisten keskittymien varaan. Eri kaupungeissa on syntynyt erityisosaamista, joka täydentää kokonaisuutta, mutta toki osin myös limittyy. Profilointityön tavoitteena on selkiyttää Suomen alueellisia erikoistumisalueita ja yhteistyön paikkoja, kertoo projektipäällikkö Jukka Hakola Savonia-ammattikorkeakoulusta.
Mikkelissä ideat testataan käytännössä
Mikkelissä vesiosaaminen keskittyy erityisesti EcoSairilan alueelle, jossa kehitetään ja testataan kunnallisen vedenpuhdistuksen ratkaisuja. Alue tarjoaa yrityksille poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet pilotoida uusia teknologioita käytännön ympäristössä. Lisäksi Mikkelissä LUT-yliopisto ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluXamk tuovat lisäosaamista ja tästä hyvänä esimerkkinä toimii kokonaisvaltainen lähestymistapa veden elinkaareen veden käytön vähentämisestä puhdistamiseen ja kierrätykseen.
Oulussa tutkitaan veden kiertoa ääriolosuhteissa
Oulussa vesiosaaminen painottuu luonnonvesiin ja veden kiertoon, erityisesti arktisten alueiden hydrologiaan. Tutkimus tuottaa tietoa veden liikkeistä ja ominaisuuksista olosuhteissa, joissa muutokset voivat olla nopeita ja vaikutukset laajoja.
Digitalisaatio on vahvasti mukana: vedenpuhdistuksen mallinnus, datan hyödyntäminen ja kehittyneet näytteenottotekniikat ovat keskeisiä osaamisalueita.
Kuopiossa korostuvat maatalouden tarpeet ja kyberturvallisuus
Kuopiossa vesiosaaminen kytkeytyy tiiviisti teollisuuden ja maatalouden tarpeisiin. Savonia-ammattikorkeakoulu on keskeinen toimija, ja kehitystyössä hyödynnetään monipuolisesti erilaisia vedenpuhdistusteknologioita. Kun järjestelmät digitalisoituvat, myös niiden suojaaminen nousee keskeiseksi osaksi vesiosaamista. Kyberturvallisuuteen on kiinnitetty erityishuomiota Pohjois-Savossa.
Kuopion vesiklusteriin kuuluvat myös Itä-Suomen yliopisto, THL sekä GTK, jotka tuovat myös oman osaamisensa vesiklusterin osaamiskartoitukseen.
Kajaanissa vesi muuttuu dataksi
Kajaanin erityispiirre on vahva mittaustekninen osaaminen, joka palvelee laajasti vesialaa. Teknologioita kehitetään erityisesti teollisuuden tarpeisiin, mutta sovellukset ulottuvat erilaisiin vedenpuhdistusratkaisuihin.
Keskeisiä vahvuuksia ovat mittausmenetelmien kehittäminen, datan hyödyntäminen sekä merkittävä laskentakapasiteetti. Kajaanin rooli on pitkälti poikkileikkaava: mittausteknologia tukee muita vesialan toimijoita ja mahdollistaa tarkemman ja tehokkaamman veden hallinnan.
Kohti koko Suomen yhteistä vesikarttaa
Profilointi ei rajoitu Innokaupunkeihin, vaan tavoitteena on rakentaa kattava kuva koko Suomen vesiosaamisesta. Mukaan halutaan kaikki keskeiset sidosryhmät – tutkimusorganisaatiot, yritykset ja viranomaiset.
– Esimerkiksi terveys- ja turvallisuusnäkökulmasta keskeiset toimijat, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ovat tärkeä osa kokonaisuutta erityisesti häiriö- ja riskitilanteissa. Nokian vesikriisin aikaan ensimmäisenä paikalla oli THL, Hakola sanoo.
Osaamisprofiileista kootaan kartta, joka julkaistaan Finnish Water Forumin verkkosivuilla. Kartta tekee näkyväksi osaamiskeskittymät ja auttaa tunnistamaan yhteistyömahdollisuuksia niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.
Profilointityö tukee siirtymää yksittäisistä hankkeista kohti laajempaa klusteriajattelua. Kun kokonaiskuva kirkastuu, myös kehittämistä voidaan kohdentaa tehokkaammin.
– Yhteistyö ja erikoistuminen ei ainoastaan vähennä päällekkäistä työtä, vaan myös lisää vaikuttavuutta kotimaassa ja kansainvälisillä markkinoilla, Hakola tiivistää.
Mitä? Ennakointitapahtuma alueiden vahvuuksista ja tulevaisuuden kaupunkikehittämisestä Missä? Tampere Milloin? 4.-5.6.2026 Kenelle? Innokaupunkien kaupunkikehittäjille, maakuntien liitoille, kaupunkikehittämisen tulevaisuudesta kiinnostuneille toimijoille.
Meillä on ilo kutsua sinut Tulevaisuuden kasvun eväät -ennakointitapahtumaan 4.-5.6.2026 Tampereelle.
Innokaupunkien tämän vuoden kesätapahtuman teemana on tulevaisuuden kaupunkikehittäminen. Tilaisuus järjestetään osana alueellista ennakointitapahtumaa. Tavoitteena on suunnata ajatuksia siihen, millaista kaupunkikehittämisen, ja erityisesti innovaatioekosysteemien kehittämisen, tulisi olla tulevalla vuosikymmenellä. Miten muuttuva toimintaympäristö voi vaikuttaa innovaatiopolitiikkaan ja TKI-toimintaan?
Tapahtuma on kaksipäiväinen. Voit osallistua joko molempiin päiviin tai vain toiseen.
Torstaina 4.6. pidämme alue-ennakointiseminaarin “Alueiden vahvuudet koko Suomen hyödyksi”. Seminaarissa ovat esillä muun muassa turvallisuusalan, energiatransition, murroksellisten teknologioiden sekä terveysteknologian tarjoamia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Pirkanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Uudenmaan liitto, Varsinais-Suomen liitto sekä Sitra.
Perjantaina 5.6. on vuorossa Innokaupunkien ennakointipäivä “Tulevaisuuden kaupunkikehittäminen”. Päivän aikana nostetaan esille TKI-lähtöisen kestävän kaupunkikehittämisen tulevaisuuden näkymiä ja tarpeita puheenvuorojen ja yhteisen työpajatyöskentelyn avulla.
Torstaina 4.6. järjestämme yhteisen iltatilaisuuden, joka toimii Innokaupunkien ennakointipäivän etkoina.
Huom! Ennakointitapahtumassa ei ole etäosallistumismahdollisuutta. Toivomme, että ihmiset tulevat paikan päälle kohtaamaan ja keskustelemaan.
Ohjelma
Muutokset mahdollisia.
4.6. Alue-ennakointiseminaari: Alueiden vahvuudet koko Suomen hyödyksi
EU:n kaupunkiagendan tulevaisuusnäkymät – kohti toteutusta, policy officer Pia Laurila (DG REGIO)
TKI-yhteistyön näkymät Innokaupungeissa, projektijohtaja Helena Mustikainen (Sitra)
10:15-12:30 Ennakointityöpaja – Kaupunkien innovaatio-olosuhteiden tulevaisuus: Epävarmuuksista yhdessä pohdittuihin suuntaviivoihin, pienryhmätyöskentelyä MDI:n ja Innokaupungit-koordinaation johdolla.
Tullintorilla ja Sorin aukiolla lukuisia muita ravintoloita
13:30-14:15 Kaupunkien paneelikeskustelu: Tulevaisuuden innovaatioekosysteemit – Miten ponnistamme seuraavaan kasvuloikkaan?
Panelistit: elinkeino- ja kansainvälisten asioiden päällikkö Seppo Tossavainen, Joensuun kaupunki, ohjelmapäällikkö Nina Rautiainen, Jyväskylän kaupunki, johtaja Petri Räsänen, Business Tampere, ohjelmajohtaja Sabina Storbacka, Merinova, erityisasiantuntija Olli Voutilainen, työ- ja elinkeinoministeriö
Färsaarilla neljättä kertaa järjestetty teknologia-, innovaatio- ja taidetapahtuma Tonik levitti sanomaa luovuuden voimasta startup-yrityksissä. Samalla se painotti tekoälyyn liittyvän kriittisen ajattelun tarvetta. Tonik on Färsaarten oma ”Slush” joka vetää aloittelevia yrittäjiä ja mieleenpainuvia puhujia sekä saarilta että niiden ulkopuolelta.
Tapahtuman avasivat kepeän tennisotttelun tapaisella keskustelulla kaksi saarilta lähtöisin olevaa menestynyttä sarjayrittäjää Heini Zachariassen ja Robin Daniels. Zacharianssen on tullut tunnetuksi mm. Vivino-palvelustaan, joka on globaali viinien markkinapaikka verkossa ja yhteisö mm. viinien arvioimiseen. Daniels puolestaan on ollut palkkatyöläisenä LinkedInissä, jonka koki lopulta liian varovaisesti uudistuvaksi yritykseksi, ja tarjoaa nykyään digitaalista sparrausta ja konsultointia yritysten henkilöstövastaaville Zensai-nimisessä firmassaan.
Yksi keskustelun viesti oli, että on virhe ajatella, että parhaita startup-yrityksiä olisi maailmassa liikaa ja menestyminen olisi siksi mahdotonta. Osaamisella mitaten kyllä, mutta rohkeudella ja uskolla omaan innovaatioon mitaten parhaita on vain kourallinen.
Tonikin merkitykselle kuvaavaa oli se, että tämä vuosi oli järjestäjien mukaan ensimmäinen, jolloin innovaatioon tähtäävien yritysten määrä Färsaarilla ylitti kalastussektorin yritysten määrän. Paikka, joka ennen oli tunnettu termillä ”land of maybe”, on Tonik-tapahtuman myötä muuttunut ilmapiiriltään, ja Tonikiin osallistuu vuosi vuodelta enemmän nuoria yrittäjiä.
Monilla färsaarelaisilla firmoilla on sisäinen taipumus, kytevä palo innovoida, sanoi saarten pääkaupungin Torshavnin nuori kaupunginjohtaja Elsa Berg paneelikeskustelussa.
Tonik onkin varmuudella saanut myönteistä kuplintaa aikaan, mutta parannettavaakin löytyi. Keinoja innovaatioekosysteemin vahvistamiseksi voisivat olla esim. pääomien saatavuuden parantaminen ja T&K-verovähennys, josta on Islannissa saatu hyviä kokemuksia, ja jossa vähennys potkaisi innovaatiotoiminnan käyntiin.
Ernesto Ciarra puhui luovuuden roolista innovoinnissa ja siitä, miten totutut käyttäytymiskaavat voidaan muuttaa. Hänellä olikin aiheelleen katetta, sillä 2000-luvun alkuvuosina Nokiassa ollut tuotekehittäjä sai silloiselta työnantajaltaan komennuksen lähteä Piilaaksoon opettelemaan, miksi Apple oli niin menestynyt. Ciarra oli päätynyt yksinkertaiseen johtopäätökseen, jonka hän esitti matemaattisen kaavan muodossa: innovaatio syntyy luovuuden, toteutuksen ja vaikutelman summana. Jos mikä tahansa kolmesta puuttuu, ei arvoa tuottavaa innovaatiota synny. Ciarran lausekkeen voisikin tiivistää suomalaisittain tuttuun muotoon, jossa innovaatio on inspiraatiota, perspiraatiota ja myös vaikutuksen tekevää muotoilua ja paketointia.
Tietenkin myös tekoäly oli teemojen joukossa varmana tärppinä. Tällä kertaa kuitenkin useassa esityksessä myös näkökulmasta, joka korosti kriittisen ajattelun tarvetta. Thorey V. Poppe perustamastaan Alda-yrityksestä purki tätä havainnollisesti osiin. Poppen yksi ydinsanoma oli että kun ajattelu ulkoistetaan tekoälylle, luovuus kärsii. Omaperäisyys on samalla vaarassa kadota, ja samalla voi hävitä tekijyyden mukanaan tuoma kytkös luotuihin tuotteisiin. Tekoälyn käytössä tarvitaankin psykologista turvallisuutta, jota saavat aikaan kriittinen ajattelu ja ketterä mielenlaatu.
Olli Voutilainen työ- ja elinkeinoministeriö
Kirjoittaja vieraili Färsaarilla ja osallistui Tonikiin Vestnordenfonden-rahaston hallituksen jäsenen ominaisuudessa. Rahasto tarjoaa pk-yrityksille lainoja Färsaarilla ja Grönlannissa painottuen pääkaupunkien ulkopuolisten alueiden elinkeinoelämän kehittämiseen. Rahasto on toimintansa aikana auttanut satoja yrityksiä kasvamaan uudelle toiminnan tasolle.
Rajapinnoilla-juttusarjassamme nostamme esiin henkilöitä, jotka toimivat useassa eri roolissa kestävän kaupunkikehittämisen parissa. He toimivat esimerkiksi Innokaupunkien päättäjinä, mutta myös asiantuntijoina innovaatioekosysteemeissä.
Miltä kaupunkikehittäminen näyttää, kun kehittämistä tehdään eri roolien rajapinnoilla? Elina Wanne työskentelee Espoon kaupungilla kestävän kehityksen osaamiskeskuksessa energiateeman kehittämispäällikkönä. Lisäksi hän on Espoon kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen varavaltuutettu.
1. Kerro vähän taustastasi ja roolistasi kaupungin ekosysteemikehittämisessä. Miten olet päätynyt tähän rooliin?
Tulin Espoon kaupungille töihin Otaniemen innovaatioekosysteemistä, jossa työskentelin konsulttina startup-yrityksessä, jossa innovaatioita haetaan monialaisuudesta. Aalto-yliopistossa olin ollut sekä töissä että jatko-opiskelijana. Innovaatiotoiminta oli siis etukäteen tuttua.
Espoon kestävän kehityksen tiimi oli silloin kahdeksan vuotta sitten vielä perin pieni. Nykyään kestävä kehitys on kaupungin DNA:ssa ja sitä tehdään pitkälti ulkoisen rahoituksen hankkeilla. Meillä on töissä laaja osaamisen kirjo eri taustoilla. Uskon, että se, että emme ole samasta muotista on myös meidän onnistumisemme syy. Olemme saaneet hyvin hankerahoitusta ja vietyä kestävän kehityksen työtä merkittävästi eteenpäin.
2. Miten kaupunki- tai innovaatiokehittäminen näkyy työpöydälläsi?
Se näkyy melkein päivittäin omissa tehtävissäni energiateeman kehittämiskokonaisuudessa. Lisäksi työpöydälläni on ilmastokumppanuudet. Espoo on osa EU:n 100 ilmastoneutraalia ja älykästä kaupunkia -missiota ja vastaanotimme Mission Label -tunnustuksen vuonna 2024. Osana Espoon ilmastokaupunkisopimusta olemme allekirjoittaneet yhdessä 25 kumppanin kanssa sitoumuksen mennä kohti hiilineutraalia kaupunkia vuoteen 2030 mennessä.
Espoolla ei ole omaa energiayhtiötä, joten on tärkeää, että yhteistyössä on mukana kumppaneina Caruna ja Fortum. Niiden kanssa Espoolla o strategiset yhteistyösopimukset jo ennestään, joten ilmastokumppanuus oli luonteva jatke.
Olen huomannut, että yhteistyö kehittyy hienosti siihen, että kaupunkia ei tarvita kuin tuomaan kumppaneita yhteen. Yritykset tekevät ilmastotyötä itsenäisesti. Päivitämme juuri ilmastotiekarttaa ja pohdimme samalla myös ilmastokumppanityön kehittämistarpeita.
3.Minkä esimerkin nostaisit esiin onnistuneesta ekosysteemikehittämisestä?
Ekosysteemisopimuksen rahoituksella toteutettava Energiapalvelumalli alueille (ENPA) -hanke, jossa on mukana myös Helsinki, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Vantaa. Hankkeessa on tutkittu alueellista energiapalvelua. Nyt tiedämme alueellisen energiapalvelun hankinnan prosessin sekä kaupungin roolin sen eri vaiheissa, ja olemme saaneet oppeja energiapalvelun tarjousten pyytämisestä ja vertailusta.
4. Minkälaista yhteistyötä Espoossa tehdään innovaatioekosysteemien parissa? Onko jotakin erityisen toimivaa keksitty?
Muutama vuosi sitten toteutetussa hankkeessa tunnistettiin yli 100 toimijaa, joiden kanssa Espoon kaupunki tekee kestävän kehityksen yhteistyötä. On isompi kestävän kehityksen kenttä ja lisäksi teemakohtaisia sidosryhmiä. Ilmastokumppanit on oma teemaryhmänsä.
Kaikki lähtee luottamuksen rakentamisesta ja yhteisestä tavoitteesta. Fortumin ja Carunan kanssa hiilineutraalius on ollut hyvä pohja rakentaa yhteistyötä. Johdon sitoutuminen on tärkeä tekijä, jotta tekemisellä on selkänoja. Parhaimmillaan on toimivaa yhteistyötä kolmella tasolla: strateginen, taktinen ja operatiivinen taso. Diplomi-insinöörinä tykkään prosesseista ja hahmottaa siten asioita.
Vastikään Espoo järjesti Energia Espoossa -tilaisuuden, jossa kaikki kaupunkiorganisaation toimijat ja energiateeman kumppanit tuotiin saman pöydän ääreen. Useamman selvityksen yhteydessä on tullut esiin tarve tällaiselle keskustelufoorumille ja yhteisen tilannekuvan luomiselle.
5.Valtion ja kaupunkien väliset ekosysteemisopimukset ovat suunnanneet ekosysteemikehittämistä vuodesta 2021. Miten kehittäminen on muuttunut tänä aikana?
Enää ei voi olla vain yhden toteuttajan hanketta, ja yhteistyön puolestapuhujana pidän hyvänä edellytyksenä kumppanuuksia. Se varmistaa asian laajemman levittämisen ja kiinnostuksen herättämisen.
6.Jos ajattelet yritysten toimintaedellytysten parantamista, missä asioissa kaupungin olisi ensiarvioisen tärkeää pystyä auttamaan? Millaista osaamista se vaatii?
Kuvaan kaupungin roolia usein mahdollistamisena, joka lähtee maankäytöstä ja kaavoituksesta ja ekosysteemien ja eri teemojen orkestroinnista.
Vaikka Espoo on Suomen toiseksi suurin kaupunki, emme voi tehdä kaikkien kanssa, kaikkea, koko ajan ja kaikkialla. Täytyy pystyä tunnistamaan teemoja, joiden kehittäminen olisi erityisen hedelmällistä. Keskitymme mieluummin esimerkiksi sellaisiin teemoihin ja tekijöihin, joiden ansiosta Espoon toimintaympäristö ja ekosysteemi kukoistavat ja syntyy menestyviä yrityksiä. Monet rahoitusinstrumentit myös ohjaavat tähän suuntaan.
7. Millainen visio sinulla on innovaatiotoiminnan tulevaisuudesta Espoossa – Mitä toivot saavutettavan seuraavien vuosien aikana?
Monissa kaupungeissa on tiukat ajat. Innovaatio- ja kehitystoimintaa ei kuitenkaan saa ajaa alas, vaan se täytyy pitää hengissä ja sille on oltava kaistaa. Kaupungin perustavoite pitäisi olla, että kaupunkiorganisaatiossa on myös kehittämis- ja innovaatiotoimintaa.
Toivon, että saamme lisää EU-rahoitusta ja kansainvälistä yhteistyötä. Kansallisesta yhteistyötä olemme tehneet jo pidempään, mutta hyvääkin työtä voi aina parantaa ja kehittää.
Kaupungeilla on merkittävä rooli kehittämisympäristöinä. Tätä ei saa unohtaa Suomessa eikä EU:ssa. Kasvavassa kaupungissa kuten Espoo tapahtuu paljon sellaista, josta muut kunnat voivat Suomessa ja Euroopassa oppia.
8.Miten muuttaisit tapaa, jolla innovaatiotoimintaa koitetaan Espoossa vauhdittaa?
Olemme parantaneet tässä tosi paljon. Olemme aidosti tunnistaneet teemoja ja asioita, joita haluamme kehittää eteenpäin. Dialogia muiden kaupunkien ja kaupungin sisällä voi aina parantaa ja levittää tekemisen tapaa. Erityisesti pk-yrityksiä olisi myös hyvä saada enemmän mukaan. Vaikka yritykset kaipaavat vauhdikasta etenemistä, hankkeistaminen on mielestäni hyvä tapa tehdä uusia kokeiluja.
9. Minkä neuvon tai toiveen lähetät muihin ekosysteemikehittämistä tekeviin kaupunkeihin Suomessa?
Rohkeutta ja uteliaisuutta toivotan kaikille, ja fokuksen hakemista. Ei voi tehdä kaikkea kaikille koko ajan eikä edes kaikkialla isossa kaupungissa. Hankkeiden tavoitteet täytyy asettaa rohkeasti, ei yli, mutta niistä ei kannata tehdä kädenlämpöistä. Myös epäonnistumisista oppii tosi paljon, ja niitä ei pidä pelätä.
Pääkaupunkiseudun (Helsinki+Espoo+Vantaa Innovations – HEVi) ekosysteemisopimuksessa on neljä kehittämisen kärkeä: älykkäät ja kestävät kaupunkiratkaisut, hyvinvointi ja terveysteknologia, uudet oppimisympäristöt ja osaamisen digitaaliset ratkaisut sekä uudet avaukset ja yleinen ekosysteemien kehittäminen.
Innokaupunkien FINverse-vetovastuuhanke pilotoi käyttötapauksia, joissa kaupungit kokeilevat sosiaalisten virtuaaliympäristöjen tuomia hyötyjä. Opetusteeman käyttötapaus löytyi energian parista.
Sähkö on osa arkeamme nyky-yhteiskunnassa tavalla, jota emme täysin hahmota, sillä sähkö on näkymätöntä ja helposti saatavilla. Sitä tarvitaan perusarjen lisäksi etenkin lämmitykseen ja teollisuuden ja terveydenhuollon pyörittämiseen. Kilowattitunteja kuluu ja sähkön hinta vaihtelee, mutta kuinka moni tiedostaa, mihin sähköä kuluu?
”Ooh! Käytän muuten joka päivä mikroa!” ja ”Miksi äiti juo joka aamu kahvia, vaikka sen keittäminen kuluttaa noin paljon?” Näin kommentoivat koululaiset Oulun ammattikorkeakoulun kehittämää sovellusta, joka oli testattavana kasvatus- ja opetusalan Amazing North -tapahtuman Tool Camp -päivässä toukokuun alussa. Energian kulutusta simuloiva ympäristö toimii nettiselaimessa ja kännykässä.
Oululainen kehittäjäopettaja Sanna Mäkelä on kaivannut tapaa, jolla havainnollistaa energian merkitystä yhteiskunnassa peruskouluikäisille oppilaille.
– Visuaalisia ja toiminnallisia ratkaisuja opetuksen tueksi on olemassa toistaiseksi vasta vähän, Mäkelä kertoo.
Innokaupunkien FINverse-vetohankkeessa etsittiin pilottikohdetta virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen opetuksessa. Business Oulun yhteyspäällikkö Ari Saine vinkkasi Oulun Ammattikorkeakoulun pelikehittäjille Sanna Mäkelän Miltä kWh näyttää? -hankkeesta. Yhteistyön tuloksena syntyi pilotti, jossa ammattikorkeakoulun digitiimi laati interaktiivisen ja pelillisen 3D-oppimisympäristön.
– Oli todella palkitsevaa päästä seuraamaan, kuinka luontevasti pelaajat ottivat pelin haltuunsa. Lapset ja nuoret seikkailivat virtuaalisessa talossa kuin luonnostaan, tutkien ympäristöä ja testaillen eri laitteiden vaikutusta sähkönkulutukseen. Moni yllättyi esimerkiksi siitä, kuinka vähän pelikonsoli todellisuudessa kuluttaa sähköä verrattuna vaikkapa astianpesukoneeseen, Marko Snellman ja muut sovelluksen kehittäjät Oskar Schatz, Jere Tuohino ja Juho Jokela kertovat.
Oulun ammattikorkeakoulun tutkija Anna Elorannan mukaan keskeisiä kysymyksiä kehitystyössä ovat olleet muun muassa: Miten näkymätöntä energiankulutusta voidaan ymmärtää ja tehdä näkyväksi arjessa? Kuinka kWh-yksikkö voidaan esittää havainnollisesti arkielämän kulutuksena? Voiko energian kulutusta “pelillistää” siten, että käyttäjä oppii samalla?
– Näkymättömän energian visualisointi ja pelilistäminen ovat tuoneet mukanaan omat haasteensa, mutta samalla se on johtanut hienoihin onnistumisiin, kun olemme löytäneet keinoja tehdä sähkönkulutuksesta helposti ymmärrettävää ja visuaalisesti houkuttelevaa, Snellman sanoo.
– Olen positiivisesti yllättynyt sovelluksen muotokielestä. Pelkistetty graafinen ulkoasu muistuttaa Minecraft- ja Roblox-maailmoja. Sähkön kulutus herätti paikalla käyneissä aikuisissakin keskustelua, Ari Saine kommentoi.
Nyt testatun kotiympäristön lisäksi tarkoituksena on saada myös energian tuotanto mukaan sovellukseen sen jatkokehittelyssä.
Syksyllä sovellusta testataan oululaisissa kouluissa. Sen ympärille rakennetaan Sanna Mäkelän mukaan oppituntimateriaali, joka toimii niin alakoulun ylimmillä luokilla kuin lukiossa perustietojen kertauksena.
Jos pilotti osoittautuu toimivaksi, sitä on Saineen mukaan helppo skaalata vaikka kaikkiin Suomen kouluihin.
– Innokaupunkien hankkeessa testataan seuraavaksi muita virtuaalitodellisuuden käyttötapauksia kulttuurin ja kaavoituksen tarpeisiin, hän kertoo.
Miltä kWh näyttää? -hanke on osa Oulun kaupungin Sivistys- ja kulttuuripalveluiden Kestävän tulevaisuuden opinvirran, STEAMinOulun sekä yrittäjyyskasvatuksen toimintaa. Hanketta rahoittaa Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskus STEK.
Kansallinen Metaversumi verkosto (FINverse) on yksi Innokaupunkien vetovastuuhankkeista, jonka toteuttavat Oulun kaupunki yhdessä Oulun yliopiston ja ammattikorkeakoulun sekä Espoon kaupungin kanssa. Myös Tampere on mukana yhteistyössä.
Pidämme säännöllisesti Teams-aamukahveja Innokaupunkeja rahoittavien maakuntien liittojen kesken. Keskustelemme yhteisistä käytännöistä ja ajankohtaisista aiheista.
Aihe tarkentuu. Voimme keskustella uudelleenbudjetoinnin tarpeista, ReARM-lisärahoituksen kokemuksista ja muista ajankohtaisista asioista.
Aamulehti kirjoitti 10.5.2026 Tampereen yliopiston sirupaketoinnin pilottilinjasta. Kyse ei ole vain tutkimushankkeesta, vaan mahdollisesta lähtölaukauksesta uudelle teollisuudelle. Ensimmäisen vaiheen pitäisi olla valmis vuoden kuluttua.
Mikrosirut ovat nykyteknologian perusta: ilman niitä eivät toimisi älypuhelimet, tietokoneet, älykkäät ajoneuvot, terveysteknologian ratkaisut eikä nykyinen tekoäly. Tekoälyn nopea kehitys on entisestään korostanut sirujen merkitystä erityisesti datakeskusten laskentatehon ja muistikapasiteetin tarpeissa.
Siruja Tampereelta -ohjelman johtajan Petri Räsäsen mukaan tavoitteena on tukea erityisesti eurooppalaisia pk-yrityksiä ja startupeja, joilla ei aiemmin ole ollut mahdollisuutta suunnitella omia siruja.
Tampereen yliopiston pilottilinjalla pyritään mahdollistamaan sirujen suunnittelu ja valmistus uusiin käyttötarkoituksiin, kuten energiatehokkuuden, tietoliikenteen ja sensoreiden ratkaisuihin. Hanke on osa laajempaa eurooppalaista kokonaisuutta, jossa eri maiden pilottilinjat täydentävät toisiaan.
Tampereen seudulle kaavaillaan vuosille 2028–2032 jopa 400–800 miljoonan euron siruinvestointeja.
Globaalisti kilpailu on kovaa. Esimerkiksi Micron rakentaa New Yorkin osavaltioon 100 miljardin dollarin tehdasta, mutta Euroopalla on vahva rooli sirujen tuotantoketjussa esimerkiksi ASML:n kaltaisten huippuyritysten ansiosta. Suomessa osaamiskeskittymä on Tampereella, jossa koulutetaan uusia sirusuunnittelijoita ja vahvistetaan alan tutkimusta.
Arvioiden mukaan suomalainen puolijohdeteollisuus voi tarvita jopa 15 000 uutta työntekijää vuoteen 2035 mennessä.
Innokaupunki Tampereen kehittämisen kärkiä ovat uudistuva teollisuus (SIX), rakennukset, energia ja infrastruktuuri sekä digitaaliset terveysratkaisut.
