Petteri Pohja: Teemme töitä ekosysteemin eikä organisaatioiden hyväksi
Rajapinnoilla-juttusarjassamme nostamme esiin henkilöitä, jotka toimivat useassa eri roolissa kestävän kaupunkikehittämisen parissa. He toimivat esimerkiksi Innokaupunkien päättäjinä, mutta myös asiantuntijoina innovaatioekosysteemeissä.
Miltä kaupunkikehittäminen näyttää, kun kehittämistä tehdään eri roolien rajapinnoilla? Petteri Pohja työskentelee lehtorina TKI-asiantuntijatehtävissä Lapin ammattikorkeakoulussa. Hän on myös Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja.
1. Kerro vähän taustastasi ja roolistasi kaupungin ekosysteemikehittämisessä.
Olen töissä Lapin ammattikorkeakoulussa liikunnan koulutuksessa asiantuntijatehtävässä, jossa vastaan paikallisista, alueellisista ja kansainvälisistä verkostoista eli koulutuksen TKI-koordinoinnista. Liikunta, urheilu ja hyvinvointi ovat osa Rovaniemen ekosysteemisopimusta.
Valtuutettuna kaupunginvaltuustossa toimin kolmatta kautta. Päätöksenteko liittyy elinvoimaan ja kasvuohjelmiin ja strategiseen tasoon. Päättäjät linjaavat, mihin panostetaan ja mihin suuntaan edetään. Omistajaohjauksella ja sopimuksilla ”patistetaan” toimijoita töihin. Kun taas arkityö on enemmän ruohonjuuritason työskentelyä.
2. Miten kaupunki- tai innovaatiokehittäminen näkyy työpöydälläsi?
Teemme todella tiiviisti töitä ekosysteemisopimuksen parissa. Meillä on Lapin urheiluopisto liikunnan kumppanina, ja toimistoni on täällä urheiluopistolla. Ammattikorkeakoulun muut kuin liikunnan työpisteet sijaitsevat toisella puolella kaupunkia. Kaupunki on tullut vahvasti mukaan ekosysteemityöhön ja ottanut siitä roolia ja koppia. Lapin yliopisto ja Luonnonvarakeskus ovat myös yhteistyökumppaneita.
Kaupunki, ammattikorkeakoulu ja urheiluopisto tekevät ekosysteemityötä osana arkista työtä pelkän projektivetoisuuden sijaan. Tavoitteena on synnyttää pysyvää toimintaa ja vahvistaa kehittämistä. Arkityöskentely on jaettua, kun istumme ja työskentelemme samoissa tiloissa samojen asioiden äärellä. Tunnistamme toistemme tarpeet ja näkökulmat, jotta voimme palvella toisiamme ja yhteistyötä paremmin. Seurauksena syntyy enemmän suoraa keskustelua, ymmärrystä ja luottamusta sekä tärkeimpänä enemmän toimintaa. Vähemmän ihmettelyä, palavereita ja puhetta toiminnasta.
3. Minkä esimerkin nostaisit esiin liikunnan ja hyvinvoinnin onnistuneesta ekosysteemikehittämisestä?
Arktinen urheilu- ja liikuntaklusterimme sai eurooppalaisen Bronze Label -tunnustuksen, joten varmasti olemme tehneet jotakin oikein. Pääsimme ulkopuoliseen arviointiin, josta saimme paljon työkaluja sen reflektointiin, mikä toimii ja mikä ei ja uusia näkökulmia klusterin vahvistamiseksi. Paljon on vielä sellaista, mitä ei olla osattu ajatella.
Työn taustalla on Ounasvaara mäen liikunnan ja urheilun 100-vuotinen historia. Paikalle tuli 50 vuotta sitten urheiluopisto ja samalla alkoi konkretisoitua liikunnan keskittymä, jota vahvisti ammattikorkeakoulun liikunnan koulutus. Muut sidosryhmät liittyivät mukaan eli kokonaisuus on orgaanisesti rakentunut. Lapin liitto lähti rakentamaan Arctic Sport -toimintaa muistaakseni vuonna 2017. Aluksi puhuimme verkostosta. Olemme edistäneet asioita hankerahoituksella, välillä kompuroiden. Onnistumisia on tullut pala palaselta.
Nyt olemme siinä pisteessä, että vuonna 2017 syntynyt klusteriajatus alkaa konkretisoitua. Kaupungin ekosysteemisopimus on tuonut lisänsä siihen, että tahtotila ja hartiat alkavat olla riittävän leveät viedä asiaa eteenpäin. Vielä pitäisi skarpata, että saamme naulattua klusterin pysyväksi toimintamalliksi ja organisaatiomalliksi. Odotukset ovat korkealla. Pitää jaksaa tehdä työtä pitkäjänteisesti.
4. Minkälaista yhteistyötä Rovaniemellä tehdään innovaatioekosysteemien parissa? Onko jotakin erityisen toimivaa keksitty?
Aikaisemmin jokainen teki omaa juttuaan, mutta nyt kaikki ovat hoksanneet yhteistyön voiman. Ajattelun muutos on tullut hyvien kokemusten kautta. Yhteistyö on välillä niin tiivistä, että joku saattaa kysyä, kenelle me teemme töitä. Vastaan, että teemme töitä liikunnan ja hyvinvoinnin eteen eikä ainoastaan jonkin tietyn organisaation eteen.
Kommunikoinnin kynnys on madaltunut. Meidän pitää olla ketteriä yritysten palvelemisessa. Ei voida sanoa, että palaverille on aikaa kahden kuukauden päästä. Tehdään heti ja uskalletaan tehdä. Se vaatii yhteistä henkeä ja mielentilaa.
5. Valtion ja kaupunkien väliset ekosysteemisopimukset ovat suunnanneet ekosysteemikehittämistä vuodesta 2021. Miten liikunnan ja hyvinvoinnin ekosysteemin kehittäminen on muuttunut tänä aikana?
Ekosysteemisopimukset ovat kaupungin ja valtion välisiä, mutta ammattikorkeakoulu ja urheiluopisto ovat ottaneet oma-aloitteisesti omistajuutta ja koppia. Ihmisillä on asiantuntijuutta ja samat tavoitteet, joten omistamme yhdessä ekosysteemikehittäminen. Ei odoteta, että joku jossakin muualla tekisi jotakin, vaan on aktivoiduttu. Kommunikointi on avainsana.
Ajattelen oman työni kannalta, että ei minun tarvitse odotella, että joku kutsuu tekemään. Voin viedä itse aktiivisesti asioita eteenpäin. Byrokratiapelko on yleistä: mitä jos tapahtuu jotakin väärää. Me ollaan yritetty kääntää sitä niin päin, että mitä jos ei tapahdukaan mitään? Pitää rohkeasti mennä eteenpäin.
6. Jos ajattelet alan yritysten toimintaedellytysten parantamista, missä asioissa kaupungin olisi ensiarvioisen tärkeää pystyä auttamaan? Millaista osaamista se vaatii?
Yritykset tarvitsevat konkreettista ja välitöntä tukea ja julkisten toimijoiden tulisi pystyä ruokkimaan kasvurohkeutta. Yritämme saada veturiyritykset luomaan tietä näkyväksi muillekin. Pienempien yritysten potentiaali pitäisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman hyvin. On tärkeää, että kommunikointi ei ole muodollista, vaan että yhteistyö on arkista ja välitöntä.
Business Rovaniemen lisäksi myös ammattikorkeakoulu voi myös olla asiantuntijana tarjoamassa apua ja tukea. Yhteistyö voi tyrehtyä, jos keskitytään vain seuraavan syksyn hankehakuihin. Pitää pelata lyhyttä ja pitkää peliä yhtä aikaa. Taustakehittäminen ei ole niin kiinnostavaa yrityksille, eikä hallinnollinen jargon ja kieli.
Osaamista tarvitaan kasvuun liittyviin tavoitteisiin. Liikunnan ympäristöön urheiluopistolle tarvittaisiin bisnesihmisiä, jotta liiketoimintaymmärrys saadaan osaksi arkea lounas- ja kahvihetkien keskusteluita myöten.
7. Millainen visio sinulla on innovaatiotoiminnan tulevaisuudesta Rovaniemellä – mitä toivot saavutettavan seuraavien vuosien aikana?
Olisi hyvä saada liikunnan, hyvinvoinnin ja urheilun toimintamalli vakiinnutettua. Nyt olemme vielä välitilassa ja tiedämme, että haluamme tehdä, mutta emme ole vielä päättäneet, että näin toimimme ja kuka tekee jakenen nimissä. Pitäisi tehdä rohkeasti päätös, mitä teemme operatiivisella tasolla.
8. Miten muuttaisit tapaa, jolla innovaatiotoimintaa koitetaan Rovaniemellä vauhdittaa?
Ekosysteemisopimus ottaa oman aikansa. Se etenee hitaasti, mutta olen tyytyväinen, että se olemassa ja toivon sille jatkoa. Viestintä ja omistajuuteen, agendaan ja yhteistyöhön sitouttaminen ottaa oman aikansa. Se vaatii sisäistä keskustelua ja asennoitumista.
Meillä on käynyt hyvin, kun olemme saaneet onnistumisia. Se antaa uskoa tekemiseen. On näyttöä, että täällä saadaan asioita aikaiseksi.
9. Minkä neuvon tai toiveen lähetät muihin ekosysteemikehittämistä tekeviin kaupunkeihin Suomessa?
Mielellämme teemme yhteistyötä tiiviimmin. TEMillä oli liikunta-alan yritysekosysteemien hankehaku, johon saimme tehtyä nopeasti suunnitelman yhdessä Tampereen ja Jyväskylän kanssa. Muitakin kaupunkeja on samojen haasteiden parissa ja niillä on paljon täydentävää osaamista. Meidän kannattaa mennä Suomi-joukkueena Eurooppaan ja maailmalle.
Rovaniemen kaupungin ekosysteemisopimuksen painopisteitä ovat arktinen matkailu ja tulevaisuuden hyvinvointi.
