Katja Asikainen: Yhdessä tekeminen vauhdittaa innovaatioita
21.04.2026 •
Ekosysteemityö
Rajapinnoilla
Uudessa Rajapinnoilla-juttusarjassamme nostamme esiin henkilöitä, jotka toimivat useassa eri roolissa kestävän kaupunkikehittämisen parissa. He toimivat esimerkiksi Innokaupunkien päättäjinä, mutta myös asiantuntijoina innovaatioekosysteemeissä.
Miltä kaupunkikehittäminen näyttää, kun kehittämistä tehdään eri roolien rajapinnoilla? Katja Asikainen on työskennellyt syksystä 2024 asti hankeasiantuntijana Itä-Suomen yliopistossa fotoniikan parissa. Fotoniikka eli valotiede on toinen Innokaupunki Joensuun kehittämisen kärjistä. Asiantuntijaroolinsa lisäksi Asikainen on aktiivinen myös kotikaupunkinsa päätöksenteossa, sillä hän on Keskustan kaupunginvaltuutettu ja Pohjois-Karjalan maakuntahallituksen puheenjohtaja.
1. Kerro vähän taustastasi ja roolistasi Joensuun ekosysteemikehittämisessä. Miten olet päätynyt tähän rooliin?
Fotoniikkaan minulla ei ole teknillistä taustaa, olen yhteiskuntatieteilijä koulutukseltani. Aikaisemman työurani tein opiskelija- ja kansalaisjärjestöissä edunvalvonnan parissa. Halusin työllistyä Pohjois-Karjalaan, josta olen kotoisin. Fyysikoista täällä ei ollut pulaa, vaan toisenlaisesta kehittämisosaamisesta, joka liittyy osaajapulan ratkaisemiseen ja verkostotaitoihin. Joensuun fotoniikkaosaaminen ja tutkimus on kansainvälisesti huippua, mutta kilpailu opiskelijoista on todella kovaa.
2. Miten kaupunki- tai innovaatiokehittäminen näkyy työpöydälläsi?
Työtehtäväni keskittyvät erityisesti opiskelijoihin, jo täällä oleviin ja tänne houkuteltaviin. Joensuu on leimallisesti opiskelijakaupunki, sillä joka neljäs asukas täällä on opiskelija. Innokaupunki-hankkeessa yritämme tarjota fotoniikan opiskelijoille kohtaamisia yritysten ja tutkimuksen kanssa, reittejä työelämään ja mahdollisuuksia verkostoitua.
3. Minkä esimerkin nostaisit esiin fotoniikan onnistuneesta ekosysteemikehittämisestä?
Minulle on syntynyt käsitys, että nykyään asioita tehdään paljon aikaisempaa enemmän yhdessä. Kehittäminen on ollut tutkimus- ja yliopistokeskeistä, mutta nyt on lähdetty avautumaan yliopiston sisälläkin esimerkiksi metsäbiotalouden suuntaan ja entistä enemmän yrityselämän suuntaan. Yliopisto, kaupunki ja Business Joensuu kasvattavat yhdessä Joensuuta fotoniikan keskittymäksi.
4. Minkälaista yhteistyötä Joensuussa tehdään innovaatioekosysteemien parissa? Onko jotakin erityisen toimivaa keksitty?
Yhteistyön lisääntyminen näkyy konkreettisesti uudessa Innoryhmä-toiminnassa, jossa jaamme tietoa ja kehitämme yhdessä asioita. Innoryhmässä ovat mukana yliopisto, Karelia-ammattikorkeakoulu, Business Joensuu, Joensuun kaupunki, Itä-Suomen elinvoimakeskus, Photonics Joensuu ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto eli ne tahot, jotka rahoittavat tai kehittävät fotoniikan toimialaa Joensuussa.
Olemme onnistuneet mielestäni erityisen hyvin myös hankkeemme viestinnässä yli sektorirajojen. Kokoonnumme säännöllisesti yhteen kaupungin, Karelia-ammattikorkeakoulun ja yliopiston kanssa. Mukana tapaamisissa on sekä metsäbiotalouden että fotoniikan edustajat.
5. Valtion ja kaupunkien väliset ekosysteemisopimukset ovat suunnanneet ekosysteemikehittämistä vuodesta 2021 lähtien. Miten fotoniikan ekosysteemin kehittäminen on muuttunut tänä aikana?
Metsäteollisuus on ollut pitkään meillä ykkösjuttu. Meillä on paljon metsää ja metsäteollisuutta, yliopistolla on metsätieteen laitos ja Joensuussa sijaitsee European Forest Instituten pääkonttori. Joensuuta on myös brändätty metsäpääkaupungiksi. Fotoniikan osaamisen myötä meillä on myös teknologista osaamista, ja tänne syntynyt poikkeuksellinen osaamiskeskittymä. Nyt meillä on metsä ja valo. Enää emme ole pelkän metsän varassa.
6. Jos ajattelet yritysten toimintaedellytysten parantamista, missä asioissa kaupungin olisi ensiarvioisen tärkeää pystyä auttamaan?
Joensuun kaupunki on tosi sitoutunut kärkialoihinsa. Tahdosta se ei ole kiinni, vaan pikkuisen osaamisesta ja ymmärryksestä. Asiat eivät tapahdu hetkessä, vaan ihmiset pitää virittää siihen ajatusmaailmaan. Fotoniikkayritykset ovat tyypillisesti pieniä ja niiden ”pääomat” ovat henkisiä: ihmisten osaamista ja fotoniikan ilmiöiden syvällistä tuntemusta. Niiden tukeminen on siis toisenlaista, kuin perinteisen teollisuuden.
7. Millainen visio sinulla on innovaatiotoiminnan tulevaisuudesta Joensuussa – mitä toivot, että saavutatte seuraavien vuosien aikana?
Poliitikon näkökulmasta elämme ja kuolemme sen mukaan, miten saamme uusia yrityksiä kasvamaan. Pelkästään hankkeilla tai yliopiston toimilla emme siihen pääse. Voimme luoda olosuhteita ja pohjaa, mutta viimeinen ratkaiseva askel tapahtuu yrityksissä.
Meillä on vanhastaan käsitys, että olemme pääomaköyhä alue. Metsäyhtiöt laittavat 10-100 miljoonaa euroa uuteen tehtaaseen. Fotoniikkayritykset eivät ole sellaisia. Ne ovat muutaman hengen yrityksiä, jotka voivat keksiä mielettömiä sovelluksia. Sen toteutumiseksi meillä pitäisi olla toisenlainen kehittämisen polku, jotta tunnistamme startupit. Tässä on yhä tehtävää Pohjois-Karjalassa, jossa on erilainen elinkeinohistoria.
Asiat, joita tutkijat tutkivat, ovat nanotason asioita ja laitteet ovat miljoonien euron arvoisia. Startupien ei ole mahdollista rakentaa sellaista infraa tyhjästä. Yliopisto mahdollistaa testailun, mutta meidän testialustoillemme ei mahdu uusia yrityksiä. TK-infraan pitäisi investoida lisää. Tämä on myös kansallisesti merkittävä kysymys. EU on tunnistanut alan, mutta jos meidän infra ei tue sitä, niin miten voimme saada uusia Nokioita?
8. Minkä neuvon tai toiveen lähetät muihin ekosysteemikehittämistä tekeviin kaupunkeihin Suomessa?
Avoimuus eri toimijoiden välillä on keskeistä mahdollisesta kilpailuasetelmasta huolimatta. Metsäpuolen professori sanoi tosi hyvin, että metsäalan uudet innovaatiot eivät tapahdu metsäalan osaamisella, vaan monialaisella ja -tieteisellä yhteistyöllä. Koko Suomi nojaa metsäteollisuuteen. Fotoniikan tutkijat tulevat kehittämään prosesseja tai uusia laitteita. Uskon, että voi olla tuloksekasta, kun monialaisuuden tarjoamat mahdollisuudet pusketaan eteenpäin ja ollaan avoimia yhteiskehittämiselle.
Innokaupunki Joensuun kehittämisen kärkiä ovat metsäbiotalous ja fotoniikka.
KUVA: Niko Jouhkimainen
