Muistiinpanoja Cities Forumista

Yksi kiinnostavimpia tulevan koheesiopolitiikan kysymyksiä on komission varapuheenjohtaja Raffaele Fitton valmistelema EU Agenda for Cities ja kaupunkien rooli vuonna 2028 alkavalla ohjelmakaudella. Se oli myös viime viikolla päättyneen Krakovan Cities Forumin keskeinen teema. Tässä meidän nostomme Cities Forumin puheenaiheista.

Vihreän siirtymän vauhdittamisesta kilpailukykyyn

Cities Forumin puheenvuoroissa toistui kilpailukyvyn edistäminen sekä toimet kohtuuhintaisen asumisen mahdollistamiseksi. Parasta on, jos pystyt yhdistämään vihreän (tai kestävän) siirtymän ja kilpailukyvyn.

Koheesiopolitiikan ennustaja ei tarvitse olla, vaan esimerkiksi komission väliarviointi ja sen pohjalta tehdyt linjaukset toimivat hyvänä heijasteena tulevasta. Koheesiopolitiikan väliarviointi korostaa tukea TKI-toimintaan, innovaatiokuilun kuromiseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen, mutta myös turvallisuuteen, joka on Suomessakin huomioitu muutos.

Tapahtumassa esitellyt tapausesimerkit painottuivat usein kaupunkilaisten osallistamisen kehittämiseen tai innovaatiotoimintaan ”kaupungintalolla”. Osaan niistä samaistumispinta oli rajallinen, koska ekosysteemisopimusten näkökulma kaupunkikehittämiseen katsoo ensisijaisesti kaupungintalon ikkunoista ulos ympäröivään verkostoon ja yhteiseen kykyyn tuottaa ratkaisuja ja kehittää yritysten liiketoiminnan edellytyksiä.

Euroopassa asuminen on yksi kaupunkien keskeisimmistä haasteista

Kohtuuhintaisen asumisen teema saattaa tuntua suomalaisessa kontekstissa vieraalta keskustelulta. Eikä se ole ihme. Kesäkuussa julkistetun Eurobarometrin mukaan 51 % eurooppalaisista kaupunkilaisista sanoo, että kohtuuhintainen asuminen on välttämätön ja kiireellinen ongelma. Suomalaisista kaupunkilaisista 29 % koki samoin. Suomessa eniten kohennettavaa oli julkisten palveluiden laadussa sekä taloudellisten mahdollisuuksien kehittämisessä.

Summa summarum, aihe tulee varmasti olemaan tulevan ohjelmakauden teemoja. Suomessa voimme kytkeytyä tähän teemaan vähintään siinä vaiheessa, kun mietitään, miten asumiseen liittyvät kysymykset vaikuttavat turvallisuuteen tai miten innovaatioilla voidaan edesauttaa kohtuuhintaista asumista.

Eurobarometri ja Suomi (pdf)

Kaupungit halutaan nähdä koheesiopolitiikan strategisina kumppaneina ja silloin puhutaan sekä rahasta että vaikuttamisen kanavista

Kaupunkipolitiikan merkitystä painottaa myös väliarvioinnissa erilliset maininnat eurooppalaisen kaupunkialoitteen vahvistamiseksi. Kaupunkikehittämisen rahoituksen tarve on edelleen merkittävä ja sitä varten ehdotetaan uusia toimia. Keskeinen viesti oli, että kaupungit kohtaavat merkittäviä haasteita ja rahoituksen tulee kulkea kunnianhimoisen kaupunkiagendan mukana. Cities Forumin keskusteluissa vilahteli mm. EuroCitiesin ajama vähintään 15 % kaupunkikehittämisen osuutena.

Komission puoliväliarviointi ehdottaa myös, että kansallista rahoitusta voisi kohdentaa uudelleen jaettavaksi EUI:n kautta kaupunkien kehittämiseen. Lisäksi niille hankkeille, jotka ovat jääneet vaille innovatiiviset toimet -hankkeen rahoitusta, voisi EUI myöntää huippuosaamismerkin (Seal of Excellence), josta olisi hyötyä haettaessa toiminnalle esimerkiksi kansallista tai alueellista tukea.

Komission varapuheenjohtaja Raffaele Fitto korosti tulevaisuuteen suuntautuvassa puheenvuorossaan asioiden, rahoitusten ja instrumenttien yksinkertaistamista. Hänen mukaansa kaupungeilla tulee olemaan tulevana kautena merkittävä rooli kehittämisessä ja innovoinnissa. Nähtäväksi jää, miten tämä tulee näkymään 16.7. julkaistavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä.

“We need to move faster”

Kaupunkien innovaatiokyvykkyyttä käsitteli syväteknologioihin keskittynyt tilaisuus, jossa keskusteltiin siitä, miten kaupungit voivat hyödyntää syväteknologioita toiminnassaan. Tässä yhteydessä puhuttiin esimerkiksi tekoälystä, digikaksosista, esineiden internetistä, virtuaalisesta tai lisätystä todellisuudesta, lohkoketjuista, 5G:stä ja big datasta.

ThoughtLabin, Deloitten, ServiceNown ja Nvidian tekemän selvityksen mukaan 250 globaalista kaupungista 56 % käyttää jo tänä päivänä tekoälyä toiminnassaan. Niistä, jotka eivät vielä käytä, 86 % suunnittelee käytön aloittamista kolmen vuoden sisällä. Samainen tutkimus muuten tunnistaa Helsingin yhtenä eurooppalaisena johtavana tekoälykaupunkina.

Samaan joukkoon nostettu Tallinnan kaupunki on panostanut älykkäisiin teknologisiin ratkaisuihin jo pidemmän aikaa. Siitäkin huolimatta innovaatiotoiminnasta vastaava varapormestari Margot Roose nosti painokkaasti esille, että kaupunkien tulee kiihdyttää vauhtiaan teknologioiden hyödyntämisen kanssa.

Teknologiat lisäävät kaupunkilaisten edellyttämää tehokkuutta ja ovat hyödyllisiä, mutta ne ovat myös kuin yllätyslaatikko. On vaikea tietää ennalta, mitä kaikkea ne mahdollistavat. Kuitenkin niiden avulla voi löytää uskomattomia keinoja esimerkiksi kaupunkilaisten osallistumiseen tai julkisen hallinnon läpinäkyvyyden parantamiseen.

Mikäli kynnys oman yllätyslaatikon avaamiseen on liian suuri, kannattaa aloittaa sillä, että päättää minkä ongelman haluaa ratkaista. Sen jälkeen voi selvittää, miten ja millä teknologisella ratkaisulla omat kumppanikaupungit tai kansainväliset huippukaupungit ovat ratkaisseet asian. Näin suomalaisittain on hyvä vilkaista myös FinEst Centren tarjoamat mahdollisuudet älykaupunkikehittämiseen sekä perehtyä esimerkiksi Helsingin ja Tallinnan yhteistyöhön vaikkapa Green Twins -projektissa.

Kaupunkien kyky teknologioiden käyttöön on organisatorinen kysymys

Martin Brynskov Kööpenhaminan yliopistosta painotti sitä, että kun puhumme syväteknologioista, se tarkoittaa jotakin, mitä et voi ostaa valmiina kaupan hyllyltä. Tällaiset ratkaisut on räätälöitävä organisaation ja käyttötapauksen mukaan. Ratkaisut myös muuttavat tavalla tai toisella organisaatiota ja sen toimintaa. Tämä tarkoittaa, että asioita pitää oppia tekemään uudella tavalla. Deep tech -ratkaisujen käyttöönotto ei olekaan ensisijaisesti teknologinen kysymys, vaan organisatorinen.

Kun puhutaan deep tech -ratkaisujen kehittämisestä, arvattavasti data on kaiken avain. Datan hallinnointi on kuitenkin työlästä ja pahimmillaan kaupunki kerryttää verraten helposti keräämäänsä dataa, mutta ei tiedä, mitä tehdä sillä.

Brynskov muistuttikin, että teknologian lisääntyessä kaupunkien ydinosaaminen ei katoa, vaan tulee entistäkin tarpeellisemmaksi. Osaamisen tulee yhä olla siinä, miten kaupunkilaisten tarpeet sovitetaan ratkaisuiksi.

Euroopassa moni asia tehdään 27 kertaa. Kaupunkien ollessa kyseessä luku kertaantuu.

Kaikki kaupungit kamppailevat suurin piirtein samojen haasteiden kanssa. Siksi ongelma ei olekaan se, että ei ole ratkaisuja näihin ongelmiin, vaan se, että ratkaisut jäävät yksittäisiin kaupunkeihin. Osa panelisteista suhtautui kriittisesti siihen, että lähes kaikki kehittämistyö Euroopassa tapahtuu julkisilla hankkeilla eikä kehittämistyötä tueta tarpeeksi perusrahoituksella. Hankekehittäminen on tehokasta ja yleisesti hyödynnettävää, mutta se rajoittaa ratkaisujen viemistä skaalattaviksi palveluiksi ja tuotteiksi. Hyvänä muistutuksena esille nostettiin se, että julkiset projektit voivat toimia oppimisprosesseina, mutta kokemusten pohjalta lopullinen ratkaisu tulee toteuttaa hankkeiden ulkopuolella.

“Use public money for purchasing the future.”