Blogi: Kaupungit osana ekosysteemejä ja uuden ajan innovaatiopolitiikkaa

Nadja Nordling (HT in spe)
04.12.2023 • Ekosysteemityö

Innovaatiopolitiikka ei milloinkaan ole ollut sellaisen paineen alla kuin se on nykypäivänä. Yhtälailla tutkimus- ja innovaatiotoimintaan kohdistuu ennennäkemättömiä paineita ei vain teknologisten läpimurtojen saralla vaan myös yhteiskunnallisten kestävyysmuutosten navigoinnissa. Tässä kirjoituksessa johdatetaan lukija pohtimaan kaupunkien roolia osana ekosysteemejä ja yhteiskunnallisiin syvällisiin muutoksiin tähtäävää innovaatiopolitiikkaa kuljettamalla lukija läpi innovaatiopolitiikan historian aina uuden ajan innovaatiopolitiikkaan saakka.

Innovaatiopolitiikan alkuvaiheet

Innovaatiopolitiikan juuret juontavat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin monet maat, kohdatessaan taloudellista epävakautta, panostivat tutkimukseen ja teknologiaan talouskasvun edistämiseksi. Tämä alkuvaiheen politiikka noudatti lineaarista innovaatiomallia, joka korosti tieteellistä tutkimusta ja teknologisia läpimurtoja.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa kylmän sodan aikana hallitus lisäsi merkittävästi tutkimus- ja kehitysrahoitusta tieteeseen ja teknologiaan liittyvissä hankkeissa, kuten avaruustutkimuksessa ja puolustusteollisuudessa. Tämä tuki johti lukuisiin merkittäviin innovaatioihin ja teknologisiin läpimurtoihin. Näitä vaiheita populaarikulttuuri käsittelee esimerkiksi viimeaikaisessa Oppenheimer-elokuvassa.

Systeeminen näkökulma innovaatiopolitiikkaan

1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alussa innovaatiopolitiikassa siirryttiin kohti systeemistä näkökulmaa. Tämä lähestymistapa korosti laajempaa vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä, kuten yritysten, tutkimuslaitosten ja julkisen sektorin organisaatioiden kesken. Systeeminen innovaatiopolitiikka pyrki optimoimaan innovaatiojärjestelmän ja tuki monipuolisia innovaatioita.

Esimerkkinä tästä on Suomen kansallinen innovaatiojärjestelmä, joka rakentui vahvasti yhteistyön ja tiedonvaihdon ympärille. Yritysten, yliopistojen ja julkisen sektorin tiivis yhteistyö loi pohjan monille menestyneille innovaatioille, kuten Nokia-matkapuhelimille. Suomi oli myös ensimmäinen maa, joka organisoi innovaatiopolitiikkansa innovaatiojärjestelmän viitekehykseen.

Startup-buumi: yrittäjyyden voima

2000-luvun alussa käynnistynyt startup-buumi korosti aktiivisten yrittäjien roolia taloudellisen kehityksen moottorina. Nuoret yrittäjät ympäri maailman saivat uutta pontta, ja startup-yrityksiä alettiin tukea erilaisilla kannustimilla ja koulutusohjelmilla.

Suomessa tämä näkyi muun muassa Slush-startup-tapahtuman nousuna maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Slush toi yhteen nuoria ja kunnianhimoisia yrittäjiä sekä sijoittajia, luoden hedelmällisen maaperän uusille innovaatioille ja liiketoimintaideoille.

Uuden ajan missiolähtöinen ja transformatiivinen innovaatiopolitiikka: suuret haasteet, syvät muutokset


Viime vuosina innovaatiopolitiikassa on nähty suuntauksia kohti missiolähtöistä ja transformatiivista lähestymistapaa. Missiolähtöisessä innovaatiopolitiikassa julkisen sektori asettaa selkeitä missioita, kuten “puhdas energia vuoteen 2050 mennessä” tai “paranna syöpähoidon tehokkuutta”, ja ohjaa tutkimusta, kehitystä ja innovaatioita näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Haasteiden ratkaiseminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri sidosryhmien välillä.


Transformatiivinen innovaatiopolitiikka puolestaan pyrkii syvällisiin muutoksiin yhteiskunnassa, haastaen vanhat käytännöt ja instituutiot. Ruotsin hallituksen “Smart Industry” -ohjelma on yksi osoitus transformatiivisesta innovaatiopolitiikasta. Ohjelma pyrkii muuttamaan perinteistä teollisuutta älykkäämmäksi, digitaalisemmaksi ja kestävämmäksi, edistäen uusia teknologioita ja innovaatioita sekä luoden uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia.

Ekosysteemit osana uuden ajan innovaatiopolitiikkaa

Ekosysteeminen lähestymistapa on noussut enenevissä määrin keskiöön suurten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisen kontekstissa korostaen toimijoiden ja toimintaympäristöjen välistä keskinäisriippuvuutta. Yhteiskunnan syvällisiin muutoksiin tähtäävän innovaatiopolitiikan kontekstiin tuotuna ekosysteemit korostavat, kuinka suurista yhteiskunnallisista haasteista suuntansa ammentava innovaatiopolitiikka solmitaan saumattomasti yhteen elävän elämän haasteiden ja ongelmien kanssa.

Ekosysteeminen lähestymistapa tarkoittaa näin ollen sitä, miten tutkimus- ja innovaatiotoiminnalla ratkotaan esimerkiksi yritysten kohtaamia haasteita luoden kestävää liiketoimintaa samalla kun toiminta kulkee linjassa ympäristön ja sosiaalisen kestävyyden kanssa. Keskiössä on siis, miten paikallisen tason haasteet käännetään globaaleiksi mahdollisuuksiksi ja miten innovaatiopolitiikkaa voi parhaalla mahdollisella tavalla tätä hattutemppua tukea.

Kaupungit osana ekosysteemejä ja uutta innovaatiopolitiikkaa

Kaupunkien rooli osana ekosysteemejä ja yhteiskunnallisiin kestävyysmuutoksiin tähtäävää innovaatiopolitiikkaa on toimia kätilöinä ja koordinaattoreina paikallisten haasteiden tulkkaamisessa ja muovaamisessa liiketoiminnan sytykkeeksi. Tämä vaatii kaupungeilta yhteistyötä alueiden välillä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Lisäksi alueiden tulee hahmottaa sekä alueellisen tason potentiaali että yhteiskunnan kannalta merkittävä transformaation kestävä suunta. Ekosysteeminen lähestymistapa lataa näin ollen sangen paljon odotuksia kaupungeille.

Miten näitä odotuksia ja suuria saappaita voidaan sitten täyttää? Ekosysteemien ja kestävyysmuutoksen siivittämiseksi kaupunkien tulee uudelleen harkita alueellisen innovaatiotoiminnan rakenteita. Tämä tarkoittaa, että kaupunkien tulee päättää, millaiset ”task forcet” ovat kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaisimpia ajamaan eteenpäin tavoiteltava asioita sekä esimerkiksi millaiset prosessit ja työtavat ajavat eteenpäin monialaista yhteistyötä. Ensimmäinen ja tärkein askel kuitenkin on, että kaupunkien on tunnistettava ja tunnustettava, että niillä on innovaatiotoiminnan kentällä edelleen kehitettävää ja oltava avoimia paitsi uusille toimintamalleille myös vanhojen rakenteiden purkamiselle.

Nadja Nordling (HT, in spe) toimii Pirkanmaan liitossa projektipäällikkönä digitaalisen siirtymän ja deep tech -tutkimuksen kaupallistamisen teemojen parissa.