Blogi: Ideoita jaetun ymmärryksen luomiseen innovaatioekosysteemeissä 

Innovaatioekosysteemit kokoavat yhteen eri sektoreilta toimijoita, joilla luonnollisesti on erilaiset tavoitteet ja toimintalogiikat. Yhteisen vision ja ymmärryksen rakentaminen ei aina ole yksinkertaista, mutta se on edellytys vaikuttavalle yhteistyölle. Pro graduni tulokset osoittavat, että toimijoiden käsitykset tärkeistä toimintakomponenteista voivat olla yllättävänkin yhteneväisiä. Juuri näistä yhtenäisistä käsityksistä lähtien voimme lähteä rakentamaan yhteisten tavoitteiden mukaista innovaatioekosysteemitoimintaa.  

Innovaatioekosysteemit koostuvat useista eri toimijoista, joilla on jo pelkästään oman instituutionaalisen ja organisaatiorakenteen vuoksi erinäisiä tavoitteita ja ajatuksia siitä, mikä kullekin toimijalle on tärkeää. Esimerkiksi julkisen sektorin toimeksiantotaloudellinen luonne poikkeaa merkittävästi yksityisten yritysten ansaintataloudellisesta logiikasta. Kun erilaisista taustoista tulevat toimijat hitsautuvat yhteen yhteisen jaetun tavoitteen rakentamiseksi, on hyvä tsekata eri toimijoiden lähtöodotukset ja luoda yhteinen visio, missio ja ymmärrys siitä, mihin toiminta tähtää. Ja se saattaakin olla helpommin tehty kuin sanottu! 

Pro gradu -tutkielmani aineisto keräsi ekosysteemisopimusten toimijoiden ajatuksia siitä, mikä heille on toiminnassa tärkeää. Yllätyksellisesti useissa vastauksissa oli erittäin vähän hajontaa ja tutkimusta tehdessä tuntui usein siltä, että toimijat ajattelevat varsin saman suuntaisesti tärkeäksi koetuista komponenteista. Vaikka tosiasiassa selittäviä tekijöitä yhdenmukaisille vastauksille varmasti osaltaan löytyy vastaajien taustaorganisaatioista ja jo jonkin aikaa jalkautuneesta toiminnasta, on tämä positiiviseksi kuvailtavissa oleva havainto. 

Pääosin yhdenmukaisista vastauksista huolimatta aineistosta löytyi havaintoja, jotka ilmentävät, että toimijat kokevat tärkeäksi sellaisia asioita, joita ei ole välttämättä yksinkertaista yhteensovittaa. Suuret linjat, kuten se, mitä innovaatioekosysteemistä tavoitellaan syntyvän tai kenen intresseistä käsin toiminnan kärkiä synnytetään, saattavat tarvita vielä keskinäistä tilannekohtaista terävöittämistä.  

Siitä huolimatta, että toiminta kanavoituu pitkälti yksittäisinä hankkeina, joilla on yksilölliset tavoitteet, kannustan toimijoita tarkentamaan ja kirkastamaan perusteita yhteisen toiminnan tavoitteista kokonaisvaltaisesti. Erityisen kirkkaana mielessä voi pitää seuraavat apukysymykset. Miten toiminta 1) edistää innovaatioekosysteemien toiminnan tulosten syntymistä 2) auttaa saavuttamaan toivottuja tulosten vaikutuksia 3) luo rakenteita ja tulevaisuutta, jossa toiminta voisi organisoitua itsenäisesti.  

Innovaatiotoiminnalla tavoitellaan tuloksia. Jossain tilanteissa tavoitteet voivat olla esimerkiksi kaupallisesti menestyvien innovaatioiden luominen, yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaavien innovaatioiden kehittäminen, tai institutionaalisemmin innovaatioita mahdollistavien rakenteiden pystyttäminen. Toiseksi innovaatiotoiminnalla pyritään luomaan positiiviseksi koettuja vaikutuksia, jotka toteutuakseen vaativat tulosten saavuttamista. Tällaisia ovat erilaiset ilmiöt, kuten yritysten kasvu ja viennin sekä työpaikkojen lisääntyminen. Voi pohtia, kannattaako toiminnan keskiössä olla vaikutusten tavoittelu vai tulosten tavoittelu, josta vaikutukset voivat siten syntyä. Kolmanneksi innovaatioekosysteemien toivotaan julkisen rahoituksen päätyttyä ja tulevaisuudessa toimivan omarahoitteisesti.   

Missiolähtöisiä ja kasvuorientoituneita tulostavoitteita yhdistävät innovaatioekosysteemien toimijat ovat erilaisten arvovalintojen äärellä. Toimijoiden on hyvä pohtia, ketkä ja mitkä innovaatiotoiminnasta hyötyvät, ja miten arvonluonti rakentuu. Onko toiminnalla potentiaalia synnyttää kaupallisesti hyödynnettävissä olevia innovaatiota, vai kenties ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin? Voiko näitä tosiasiallisesti yhdistää? Perustuuko taloudellinen arvonluonti kasvuun vai kustannusten laskuun pitkällä aikavälillä? Toisaalta toiminnan tuloksena voi syntyä myös rakenne, joka mahdollistaa ja edesauttaa innovaatioiden syntymisen pitkällä aikavälillä. Tällaiseen itseorgaanisesti syntyvän innovaatiojärjestelmän jyviin investoiminen ei välttämättä tuota nopealla aikavälillä taloudellista hyötyä, mutta voi johtaa pidemmällä aikavälillä tutkimuksessakin tunnistettuun toiveeseen itseorganisoituvan ja omarahoitteisen innovaatiotoiminnan syntymisestä.   

Jaettua ymmärrystä ja punnintaa innovaatioekosysteemitoimijoiden kesken voidaan tehdä esimerkiksi hyödyntämällä työkalua, joka on tarkoitettu yhteistyöintressien kohdentamiseen ja strategiseen yhteensovittamiseen. Työkalussa on yhteensovitettu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti kerätyn aineiston pohjalta eri toimijoiden intressit ja näkökulmat innovaatioekosysteemeissä tärkeiksi koetuista komponenteista.  

Jayla Tammiharju 

Blogikirjoitus soveltaa pro gradu -työn tuloksia, jota on esitelty elokuussa 
webinaarissa ”Työkalu intressien yhteensovittamiseen innovaatioekosysteemeissä”. 
Työkalu ja webinaarin tallenne löytyvät Innokaupunkien Howspace-työtilasta.